Kesämuistoja

Syysflunssa numero kaksi on päällä (tällä hetkellä potilaita vain yksi, mutta kaikkihan siitä nyt kärsii), syksyn kalenteritsekkaus (vapaita viikonloppuja ihan muutama) ahdistaa, väsyttää. Päivällä päätin, että tänään katson kesän valokuvat koneelta, koska ihan varmasti viimeisten kolmen kuukauden aikana on ollut lukuisia sellaisia hetkiä, joita kannattaa muistella. Ja löytyihän niitä!

Urheiluloma
Alkukesän Särkänniemen-reissu tuli dokumentoitua ihan erikseen. Hankasalmella vietetyn juhannuksen jälkeen pääsin lomalle Helsinkiin, sillä olin lupautunut (tai tullut valituksi, ihan miten vaan) vapaaehtoistehtäviin yleisurheilun EM-kisoihin. Tehtävä kisatorin infopisteessä oli sopivan leppoisa, ei stressannut sitten pätkääkään. Parasta oli, kun sai jutella viisi päivää aikuisten kanssa ja syödä muiden valmistamaa lämmintä ruokaa. Onneksi perhekin pääsi kisatunnelmaan, kun Ale ja lapset viettivät muutaman päivän Helsingissä. Kävimme yhdessä katsomassa joitakin kisatapahtumia ja lapset pääsivät kokeilemaan lasten yleisurheilupuiston lajeja. Aliisaa kiinnosti ehkä eniten eri maiden urheilijat ja liput sekä tietysti eväät. Aapo huusi "ooh" aina kun jossain päin joku juoksi, heitti tai hyppäsi.

Suomi!

Kuulakin oli ihan kivaa.

Loppuviikon yritin kuittailla univelkoja pois itsekseni ja Ale sai viettää kaipaamaansa aikaa lasten kanssa kotona. Melkoinen win-win-tilanne sanoisin. Infopisteet tädit kyselivät päivittäin, että "miten ne siellä pärjäävät?". Mainiosti, ilonpitoahan ei tunnetusti voi estää kun äiti on pois kotoa! Päivittäiset tekstariraportit olivat tällaisia: "Kuperkeikka-Orvokki ja hänen törppöilevä veljensä Kaapeli ovat kotileikeissä. Pian syödään." "Pärinäjannu Jorkku nukkuu, kikattava siskonsa Lylly katsoo telkkaria."

Huvituksiakin isi keksi: kisastudion lisäksi oli ainakin uimareissuja, leikkipuistoretki ja lastenkulttuuria. Kulttuurista tosin vastasi Aliisan kummitädin Ammuu!-orkesteri, joka tänäkin kesänä keikkaili Tampereella asti.

Iltapalaa kisastudiossa, Minnille tietty myös.

 

 

 

Leikki on lapsen työtä

Leikkipuistoskene on täällä Tampereella aivan erilainen kuin Helsingissä. Täällä puisto on puisto eikä puisto ja talo. Puistoissa ei myöskään ole mitään ohjattua toimintaa, ilmaisesta kesälounaasta puhumattakaan. Lähipuistojen lisäksi olemme kesän aikana käyneet keskustan isoissa ja hienoissa puistoissa. Lapsilla on kivaa, ja samalla voi itse piipahtaa kaupoissa ja pääsee kätevästi myös ulos syömään. Todellista ulkona syömistä on liittynyt uusittuun Emil Aaltosen puistoon tehtyjen retkin yhteydessä nautittu torilounas. Mustamakkara, puolukkahillo ja maito nyt on klassinen yhdistelmä, mutta kehuttava on myös Tampereen Euro-Lohen (jep, nimi on keksitty jossain eurohuumassa) lohihampurilaista.

 

Muita kivoja puistoja keskustassa ja sen tuntumassa ovat Sorsapuisto ja Pikku Kakkosen puisto. Sorsussa on villisorsien lisäksi myös pieni eläintarhaviritys, jossa voi katsella eksoottisia kanoja. Pikku Kakkosen puisto taas on klassikko omassa sarjassaan. Itsekin olen siellä pienenä leikkinyt, mutta en kyllä tiedä miten puisto on saanut nimensä. Ainoa Pikku Kakkoseen viittaava aihe puistossa on pieni tolppa, jonka haalistuneissa kuvissa on ohjelman logon "palasia". Ehdoton bonus puistolle on läheinen paloasema: tunnelma seisahtuu heti kun ensimmäinen pillin ulvaisu kuuluu ja paloauto ilmestyy näkyviin.

 

Kummi-Laura ja Aapo - toisella mansikat rinnuksilla Emil Aaltosen puistossa.



Mökkeilyä
Olen käynyt lasten kanssa hoidossa mummun ja vaarin mökillä melko usein tänä kesänä. Tämä siksi, että Ale on ollut paljon töissä ja toisaalta 35 minuutin mökkimatka houkuttelee tekemään lyhyitäkin piipahduksia. Tämä kesä ei varmastikaan jää mieleen kesänä, jolloin kenkiä ja pitkähihaisia ei tarvinnut. Meitä vaihtelevat säät eivät juuri ole haitanneet - varustelukysymys.

Kahden lapion taktiikka.

Mökkikaverukset Aliisa, Siili, Sammakko ja Orava.

Mökkipuuhista mieluisimpia ovat ulkoleikit kuten puutarhanhoito, kottikärryajelut, puuhommat. Välissä voi virkistäytyä hiekkalaatikolla, "ongehtimassa", metsäseikkaillen, kasvimaalla napostellen sekä pallopelien parissa. Uiminen on ollut harvinaista herkkua - järveen on tarjennut (äitinsä geenit) hätinä polvia myöten, mutta välillä on nautiskeltu kahluualtaassa järviveden ja lämpimän veden cocktailissa.

Metsän satokauden alettua on poimittu mustikoita suoraan suuhun ja vähän koppaankin sekä käyty sieniretkellä syömässä eväät hyttysten kanssa kilpaa.

Nautiskelua.

Metsäretkieleganssia.

Ja eväät, tottakai.

Kesäretkiä
Kotiseutumatkailukohde oli tänä kesänä Viikinsaari. Viikinsaareen matkustetaan parikymmentä minuuttia laivalla alarannasta eli Laukontorilta. Saarella voi uida, pelata, leikkiä ja syödä eväitä. Tänä kesänä kaupunki oli järjestänyt lapsille myös ohjattua toimintaa. Meidän retkipäivänämme oli temppurata ja askartelua. Temppuradalla Aliisa oppi alkeet kärrynpyörästä ja Aapokin säntäili innoissaan sinne tänne. Askarteluhetkessä Aliisan teki molemmille inkkaripäähineet.

Pian syödään, pakollinen kuva ensiksi.

Puhutaan inkkaria.

Saimme myös kesävieraita, Aapon kummit perheineen. "Jouduimme" (pitkin hampain, irvessä suorastaan) menemään toisen kerran Särkänniemeen. Kylläpä oli kurjaa...

Isi ja poika.

Kaukomatkailukohteena tänä kesänä olivat Masku, Turku ja Naantali. Maskussa kävimme nauttimassa Aliisan kummien vieraanvaraisuudesta ja hyvästä seurasta, Turussa yövyimme ja Naantalissa kävimme tietenkin Muumimaailmassa.

Aliisa ei edelleenkään piittaa hahmoiksi pukeutuneista ihmisistä, mutta muumit ovat jonkinlainen poikkeus. Muumeissakin sietorajan ylittävät parhaiten ne, jotka eivät näytä ihmisiltä. Esimerkiksi Tuu-tikin nauhapajaan ei ollut menemistä, ja noidan näkeminen oli sekin aika jännittävää. Aapo puolestaan ei osannut vielä pelätä ja silitteli hahmoja ihastuneesti. Parasta kuitenkin oli muumitalon yläkerran pompulat metallitangoissa -peli, jonka parissa Aapo olisi viihtynyt koko päivän.

Perinteinen Muumimaailman portilla -kuva.

Kotikulmilla
On tähän kesään mahtunut myös lukuisia rutiininomaisia päiviä: herätys, aamupala, leikit omalla pihalla, lounas, Aapon päikkärit, välipala, leikit omalla pihalla, päivällinen, lastenohjelmat, leikit omalla pihalla, iltapala, iltatoimet, nukkumaan. Mutta hei, lapsethan elävät rutiineista.

Onneksi taloyhtiön piha, iso piha, on mukava ja muuntuu moneksi. Leikkikavereita ei aina niin ole, mutta onneksi Aapo on kuulemma Aliisan paras kaveri. Aliisakin varmaan Aapon.

Vaikka tasaisuus on välillä ihan kivaa, sanoisin silti, että hauskimmat hetket on koettu niin sanottujen ääri-ilmiöiden äärellä. Iloisimmat ilmeet on nähty vesisateessa ja niinä harvoina hellepäivinä. Hauskaa muuten, seuraavat kaksi kuvaa on otettu peräkkäisinä päivinä. Vaikea uskoa.

Tylsää?

Mälsää?

Kyllähän näillä pitäisi taas ensi kesään jaksaa!