Keikkaa pukkaa

Kaikki jotka tuntevat Aliisan, tietävät varmasti, miten hän uusissa tilanteissa ensin tarkkailee. Ja tarkkailee. Ja tarkkailee. Ja juuri kun juhlat ovat loppumaisillaan, hän rentoutuu ja innostuu mukaan leikkeihin. Niinpä voisi kuvitella, että julkiset esiintymiset eivät olisi hänen leipälajinsa. Toisin on kuitenkin osoittautunut.

Ensimmäisen keikkansa Aliisa veti Aapon 1-vuotisjuhlilla. Heti juhlien aluksi Aliisa alkoi pohtia, että kuinka paljon väkeä leikkihuoneeseen mahtuu. "Laura, voitko miettiä, montako ihmistä leikkihuoneeseen mahtuu." Yhtäkkiä lamppu syttyi mun pään päällä, ja tajusin, että Aliisa haluaisi koko juhlaväen seuraamaan suunnittelemaansa esitystä. Noh, järjestettiin sitten esiintymislava oikein olohuoneen puolelle. Pianosta biitti soimaan ja nokkahuilulla perässä. Tuiki, tuiki, tähtönen, tietty. Melko ikimuistoista. Kaikki kävi niin äkkiä, että puolellakaan aivosolulla ei ehtinyt ajatella videokameran hakemista. Niinpä tästä tuli Canon-moment.

Jännityksestä soikeana.

(Juhlakalusta ei muuten ole oikein onnistuneita otoksia, joten jos joltain kameralta löytyy, niin mielelläni ottaisimme vastaan.)

Tänään iltapäivällä päiväkodin pihassa kuulin, että Aliisa oli vetänyt toisen keikkansa Pressan Katit -nimisen pumpun jälkilämppärinä. Päiväkodin lapsille oli siis järjestetty konsertti Lamminpään koulun jumppasalissa, ja keikan lopuksi vapaaehtoiset olivat saaneet käydä laulamassa yleisön edessä oikein mikrofoniin. En oikein itsekään usko tätä, mutta meidän Aliisa oli kuulemma astellut reippaasti lavalle ja vetänyt hetkeäkään epäröimättä... Tuiki, tuiki, tähtösen. Muut rohkeat olivat kuulemma olleet eskarilaisia. Palkinnoksi siitä oli saanut puoli metriä korkean, makkarailmapalloista nikkaroidun Iines-ankan muotoisen virityksen.

Aliisan on ollut vähän vaikeaa löytää paikkaansa uudessa päiväkodissa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että hän alkaa viihtyä...