Päiväni äitinä

Jotenkin, kun alkaa miettiä kirjoitusta tästä päivästä, äitienpäivästä, tulee mieleen sellainen ala-asteen ainekirjoitus. Mitä tein kesälomalla. Päivä taksinkuljettajana. Sitten kerrotaan kronologisessa järjestyksessä lause kerrallaan aiheeseen liittyvät tapahtumat.

Säästän teidät kuitenkin yksityiskohdilta, kuten kakkavaippojen lukumäärä, aamupala- ja ravintolapöydässä buglatun ylensyödyn kaurapuuron ja maissinaksun haju ja koostumus, hermojen kiristymisen aste kun iltatoimiaikaan 1-vuotias kirmaa nakuna karkuun minkä kerkiää ja vanhempi (lapsi) kannustaa kurkku suorana. Ja niin edelleen.

Kerrataan kuitenkin mieleenpainuneet hetket.

Kello 5.42. Tajusin, että Aapo ei enää nuku, ja että Ale noidannuolineen on makuuasentonsa ansainnut. Ei muuta kuin verhot auki. Keksin kuitenkin, että leikkihuoneeseen lähtemisen sijaan Aapo viihtyy mainiosti Domino-pelin nappuloiden seurassa. Laatikko auki ja oma pää tyynyyn. Aamu oli kuitenkin mitä kaunein, ja kävi siinä mielessä, miten monta hienoa kesäaamua tulisikaan menemään ohi aistien jos esimerkiksi nukkuisi vähän pidempään.

Kello 7.18. Aliisa tuo kovalla vaivalla tekemiään kortteja ja on niin ylpeä niistä että alkaa itseäkin ihan itkettää. Yhdessä kuvassa minä poimin porkkanoita kasvimaalla ja toisessa Aliisa ja Aapo nukkuvat kerrossängyssä makuupusseissa. Ei mitään kosketusta tosielämän kanssa, kummallakaan. Yhdessä taas oli huolella piirrettyjä sydämiä, joiden mallina oli ollut itse Mikki Hiiren pää. Päiväkodin korttiin oli kirjoitettu: "Äidin kanssa on kivaa leikkiä. Äidin kanssa on kiva maalata, koska haluan maalausmestariksi."

Kello 13.34. Ale tulee lääkäristä ja tekee Aliisan kanssa lähtöä. Aliisa on puhunut, että menevät poimimaan metsästä äitejä ja isejä, jotka tulee meille ja siivoavat ja tekevät kaiken ruuan meillä, jotta hänen äidillä ja isillä olisi sitten vaan aikaa leikkiä. Haen tyynyn olkkarin soffalle ja ehkä se ohimo ehtii vähän hipaista tyynyä, kun jo parvekkeella eräs sankari herää. Tässä kohtaa pääsi kyllä huokaus, raskas. Uni olisi kyllä tähän nuppiin tullut tarpeeseen.

Kello 15.22. Tehdään lähtöä ravinteliin mummun, vaarin ja Mikko-enon kanssa. Lapsetkin oikein pyhävaatteissa. Aapolle tulee heti puoli vuotta lisää ikää, kun saa jalkaansa sammarit Aliisan vanhojen legginssien sijaan ja ylleen kauluspaidan. Aliisa pukee ensimmäistä kertaa puolitoista vuotta sitten hankitun juhlatakin. Aikaisemmat yritykset ovat päättyneet huutoon ja kuraiseen pihatakkiin. Otetaan oikein kamera esiin ja ikuistetaan hetki. Ovat ne kyllä suloisia, ja kuitenkin kaiken sen vaivan arvoisia. Hienoa olla äiti.

Ainoa kuva kymmenestä, jossa Aliisan pikkarit eivät näy.

Kello 20.31. Molemmat lapset nukahtivat, tosin puolisen tuntia normaalia myöhemmin. Keittiössä on kaaos. Huomisista ruuista ei hajuakaan. Leikkihuone siivoamatta. Ilta-aurinko paljastaa pölyt. Jos kuitenkin olisi vaan, ja sitten menisi nukkumaan. Jaksaisi sitten huomennakin olla läsnä. Kyllä ne muut asiat sitten jotenkin lutviutuvat. Siinä samalla vähän tavoitetta seuraavalle vuodelle äitinä.

Hyvää äitienpäivää!

P.S. English summary: Happy Mothers' Day!

(Niin joo, mitä ne äidit ja isit olivat, mitä metsästä lähdettiin hakemaan? Valkovuokkoja. "Mää vaan huiputin sua, äiti.")