Viime viikolla kävimme korkkaamassa tämän kesän kisakauden, lajeina 40m ja pituus. Juoksu meni jotenkuten, lähinnä startti oli epäonninen. Muiden vanavedessä tyttö keskittyi kuulonsa suojaamiseen starttipistoolin paukulta ja unohti siinä yhteydessä lähteä juoksemaan. Pituudessa sentään tuli viime kesästä tulosparannusta puolisen metriä. Noh, tulokset ovat todellakin sivuseikka ja kyllä tuo juoksun kömmähdys kuitattiin myös harmillisella unohduksella. Vaikka kyllä sen huomasi, että Aliisaa itseään harmitti kun jäi muista niin paljon.
Tänään sitten teimme jälleen uuden aluevaltauksen, kun kuljetimme Aliisan tutustumisurheilukouluun. Se kestää viisi viikkoa ja viikoittain on kahdet treenit. Eli reenit. Härdelli oli melkoinen, kun Ratinaan oli saapunut montasataa ihmistä, järjestävät teinit lievästi pulassa ja kaiken päälle taivaalta ratkesi kunnioitettava sadekuuro juuri h-hetkellä. Jotenkin lapset saatiin kuitenkin jaettua ryhmiin ja korvaavaa toimintaa keksittiin katoksen alla. Vähän kyllä pelotti, kun lapsilauma pomppi ja juoksi katsomon betoniportaita ylös ja alas - heikompaa olisi huimannut ihan oikeasti. Kyllä siinä vanha yleisurheilukoulunohjaaja sai vähän nieleskellä neuvojaan... Maltoin kuitenkin pysyä poissa ja vilkuttelin vain Aliisalle, joka noin kahden minuutin välein huusi "äiti" ja vilkutti. Reippaasti hän sielä ryhmässä meni, vaikka tuulitakin kaulus tuli kyllä syötyä siinä samalla.
Torstaina nähdään, mennäänkö uudestaan!
 |
Sateessakin vähän hymyilyttää.
|
 |
Päästiinhän vähän juoksemaankin!
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti